TJ 214 - P-kausi kasassa

P-kausi on nyt käyty ja torstaina meiät ylennettiin jääkäreiksi. 6 viikkoa on hurahtanut ihan hirveän nopeesti. Lomilla on ollut tarkotus kirjottaa kuulumisia, mutta viikonloppuloma on yllättävän lyhyt. Silloin ei saa aikaiseksi oikeestaan mitään.

Palvelus lähti miun osalta käyntiin tosi hyvin. Sopeuduin nopeesti elämään kasarmilla ja oon nukkunu hyvin ihan ensimmäisestä yöstä asti. Ensimmäinen viikko oli melkein pelkästään käytännön järjestelyitä. Varusteita haettiin kahessa erässä, käytiin terveystarkastuksissa, opeteltiin olemista ja käyttäytymistä kassulla. Sillon tuntu tosi vaikeelta muistaa aina puhutella oikein ja tervehtiä, mut nyt ne tulee jo ajattelematta. Meitä alotti 7 naista, joista 1 jätti leikin kesken parin viikon jälkeen.

P-kaudella opeteltii toimimista yksilönä. Ampumaa, syöksymää, ryömimää, vartioimaa, suojautumaa.... Paljon on ollu myös liikuntakoulutusta mm. sauvakävelyä :D Etukäteen ajattelin, että meno olis ollu paljon rankempaa ku mitä se tosiasiassa on ollu. Maastossa on oltu kahen leirin verran, toiselle tosin en päässy osallistumaa. Maastolounaaseen ollaan sitäkin useemmin tutustuttu esim. ampumaratapäivinä ruoka tuuaan mettään. Vihaan jonottamista korpossa puun alla.
Asiat on ollu helppo oppia. Kaikki mitä pitää osata on kyllä opetettu nii, et jos vaan haluaa niin oppii.

Miun P-kausi ei menny ihan niinku piti. Oon ollu aika paljon kipeenä. Majohajolta jouduin lähtemään etuajassa pois ja suoraan veksiin osastolle. Miul oli joko raju nestehukka tai mahatauti. Mikään ei kestäny sisällä. Toiselle leirille taas en päässy ollenkaa osallistumaa koska olin kipeenä. Kuumetta, yskää ja hengenahistusta. Terveyskeskuksessa sitä epäiltii keuhkokuumeeks. Yhtenä yönä herätettii lääkintämiehetki miuta viemää keskussairaalaa ku ei oikeen henki kulkenu. Viikon lepäilin ja nyt olo on melkee normaali.

Jatkokoulutusten osalta mein tuvalla haaveet kaatu kaikilla yhtä lukuunottamatta. Miulle ovet johtajakoulutukseen ei auennu ja lähenki seuraavaks opiskelemaan lääkintämieheksi. Sain valita haluanko mielummin lämäriks vai huollon aukkiin. Mielummin teen jotain mikä kiinnostaa kun meen aukkiin hajoomaan soppatykin ääreen vaan parin kulmarauan takia.

Inttiin lähtiessä en ottanut neulomuksia mukaan ku kuvittelin ettei siellä oo aikaa neuloa. Virhe. Ottakaa vaan ne puikot mukaan, kyl siellä ehtii. Ensimmäiset pari viikkoa kärvistelin ilman mitään, ja nyt onkin sen jälkeen ollu sukan tekeleitä mukana. Oon neulonu eniten iltavapaitten aikaan ku en oo jaksanu kaupungille lähteä. Jopa yksikön päällikkö kävi ihmettelemässä touhua. Se on kuulemma ainoo asia mitä hää ei oo maastopuku päällä nähny tehtävän.

p.s. Instagramista miut löytää nimellä outsaaaaa

STJ 0 - Tänään mennään!

Tänään alkaa varusmiespalvelus. Oon ihminen joka ei oikeestaa turhia jännitä. Mut nyt meinaa jo vähän jännittää. Enemmän se on silti malttamatonta odotusta. Voisko jo lähteä?

Kesällä ei jaksa pyöritellä villalankoja, joten nyt käsissä on ollut puuvillalangat. Oon koko kevään ja alkukesän virkannut ja värkännyt kaikenlaista pientä. Hedelmiä, vihanneksia ja herkkuja. Hitiksi muodostui pienet mansikat, joita oon saanu tehä myytäväksi ison kasan. Pikkujuttujen tekeminen on muuten kivaa, mutta en jaksaisi väkertää pieniä osia yhteen. Esimerkiksi kantojen ompeleminen mansikoihin on tosi mälsää.

Valitettavasti koneelta ei just nyt löydy kuvaa muuta kuin herkkuosastosta.

Valmistujaisiini lainasin siskon mekkoa. Koska se oli vähän liian iso, neuloin vyön vyötäröä kaventamaan.

 

Huvuttamani pupu on saanut kavereita. Näitä on kiva tehä, mutta ongelmaksi meinaa muodostua se, ettei tästä kaupungista saa kunnon villaa. Novitan villa on neulahuovutuksessa tosi huonoa, sitä joutuu tikuttamaan paljon tavallista enemmän. Miksköhän kaikki miun tekemät hahmot näyttää jotenkin kahjoilta.... Mallia näihin on yritetty ottaa kirjasta Huopahemmot.

Viimeisen siviiliaamun kunniaksi heitetään vielä kuva viime vuoden Intti tutuksi naisille kurssin kouluttajakurssilta... Eikä vaatteetkaan ollu yhtään isot...

STJ 48 - Treeniä treeniä

Heti kun tein päätöksen lähteä inttiin, aloitin treenamisen tavoitteellisesti. Ennenkin oli toki tullut liikuttua, mutta lähinnä vaan siten kun sattui huvittamaan. Samoihin aikoihin liityin myös HeiaHeiaan. Heia on osoittautunut loistavaksi motivaattoriksi liikkumiseen. Merkintöjen kirjaaminen on helppoa ja treenien katselu jälkikäteen kivaa. Heiassa on jokaiselle lajille oma kuvansa. Joskus tulee kokeiltua uusia lajeja ihan vaan siksi, että saisi uudenlaisia merkkejä :D Heiaan on tullut kirjattua jo 481 treeniä =)

Heian yksi parhaimpia puolia on ollut treeniohjelmien mahdollisuus. Tällä hetkellä käytössä on Puolustusvoimien MarsMars ohjelma, jonka tarkoituksena on parantaa kuntoa ennen palvelukseen astumista. Treenit on merkattu kolmeksi kuukaudeksi etukäteen ja puhelimen HeiaHeia appi muistuttaa jokaisesta treenistä aamulla.

Olin aiemmin kovin hentoista tekoa, joten alussa suurin paino oli kuntosaliharjoittelussa. Salilla sainkin nostettua omaa painoani peräti 6 kg:n verran puolessa vuodessa. Oli ihanaa huomata miten ennen liian painavat asiat, kuten vaikka kauppakassi, nousivat jo kevyesti. Nykyään harjoittelu on enemmän kestävyyspainotteista. Yritän myös kovasti vihdoin oppia juoksemaan. Juoksemista oon vihannut aina. Nyt se jopa joskus tuntuu ihan kivalta =)

Lähiaikoina puikoilta on tullut lähinnä perussukkia, joista en oo edes kuvaa ottanut. Sen sijaan ihastuin uudelleen pitkän ajan jälkeen huovuttamisesta. Oon nyt neulahuovuttanut jo muutaman rintakorun sekä n. 10 cm korkean pupun. Laitan niistä kuvat, kunhan keksin miten ne saa kännykästä tänne :D

Tänään posti toi miulle 4 kpl:tta opinnäytetyönä kirjoittamastani kirjasta. Aivan mahtavaa nähdä se vihdoin painettuna eikä vaan tietokoneen näytöltä.

STJ 74 - Pikkusia tossuja

Näin netissä pikkusia virkattuja tennareita. Olihan se pakko itekin kokeilla. Vertailin muutamia ohjeita ja sovelsin niistä oman mallini. Lisäksi kokeilin toisenlaisia viime aikoina suosittuina olleita tossuja, mutta ei niistä oikeen tullut kivat. Lankoina kaikenlaisia jämiä.

Sain salaiselta neuleystävältäni Teeteen Pallasta. En ookaan ennen lankaa kokeillut. Halusin uuden langan lisäksi kokeilla jotain muutakin uutta, joten aloitin sukat kärjestä. En löytänyt sopivaa ohjetta kyseiselle langalle, joten otin mallia muutamasta ohjeesta ja sovelsin ite. Tykkään enemmän neuloa perinteisesti varresta aloittaen, mutta saatan tätä kokeilla vielä toistekin.

Puolustusvoimat muisti miuta peräti kahdella kirjeellä tässä eräänä päivänä. Toisessa kirjeessä sain uuden palveluksenaloittamismääräyksen, edellinen oli väärällä nimellä. Toisessa kirjeessä taas sain infoa palveluspaikasta ja ennakkokyselyn. Pitääkin ihan oikeasti ruveta miettimään mihin haluaisi intissä suuntautua. Samalla tuli kutsu tutustumaan palveluspaikkaan jo etukäteen. Aion todellakin mennä jos vain suinkin pääsen!

STJ 97 - Alle sata aamua

Jäljellä on enää alle sata aamua. Mihin ne on hävinneet? Viimeksi Tj laskuria katsoessani aamuja oli vielä 140... Ai aamuja mihin? Siihen, että pääsen toteuttamaan pitkäaikaisen haaveeni. Siihen, että aloitan vapaaehtoisen asepalvelukseni Puolustusvoimissa.

Ei hätää, ei tästä ihan pelkkää inttiblogia tule. Aion esitellä toistakin rakasta harrastustani: käsitöitä. Neulon tai virkkaan aina, koko ajan ja ihan mitä vaan. En osaa olla tekemättä mitään esimerkiksi luennoilla.
Tietotekniikka ei ole vahvin puoleni, mutta ehkä opin blogiakin kirjoittamaan.